Joskus olin ylpeä 16% rasvaprosentista

Teksti tuotu vanhasta blogista. Julkaistu alun perin 29.12.2022.

Oletko kiireistä perhearkea pyörittävä vanhempi? Oletko joskus luistanut omasta ruokailustasi, jonkin muun asian vuoksi? Oletko jättänyt syömättä, koska kaapissa ei ollut mitään syötävää? 

Kun saimme esikoisemme, söin pitkälti mielihalujen perusteella. Keksin kaikenlaisia perusteluja, joilla "ansaitsin" herkut ja roskaruoan liian usein. Onneksi imetin, sillä muuten homma olisi lähtenyt aivan lapasesta. En löytänyt päivistäni aikaa kokkailulle, vaikka aikaa oli varsin runsaasti. En vain saanut aikaiseksi silloin kun sitä oli. Mieheni kuuli varmasti lukemattomia kertoja töistä tullessaan, etten ollut syönyt mitään kunnollista. 

Joskus olin ylpeä 16% rasvaprosentista

Heittäydyn usein kaikenlaisiin projekteihin täydellä intohimolla. Vaikka ruokasuunnittelu (tässä mittakaavassa) oli minulle tuntematonta esikoiseni syntymän aikoihin, olin kuitenkin noudattanut erilaisia ruokavalioita useamman vuoden ajan. Olin laihduttanut. Olin treenannut. Olin punninnut ja laskenut. Silloin muistan laskeneeni monta pakettia kanaa ja rahkaa pitäisi kaupasta ostaa. Eräänlaista suunnittelua siis sekin. Tarkkojen ruokavalioiden noudattaminen on minulle kuitenkin liian vaarallista. Nyt tiedän, että minulle 16% rasvaprosentissa ei ollut mitään normaalia, silloin olin ylpeä. 

Äitiyslomalla esikoisestani, tunsin itseni pitkään väsyneeksi ja voimattomaksi. Vauva nukkui hyvin ja arki oli ihan leppoista. Tiesin tarvitsevani ryhtiliikkeen syömiseni kanssa, mutta minun oli vaikea tehdä mitään suurpiirteistä muutosta. Kaipasin tavoitteita. Homma siis rullasi surulliseen tyyliinsä leivällä ja suklaapatukalla päivät, illalla sitten jotkut kunnon mätöt valtavaan nälkään. 

Myös minulle oli aina ruokaa valmiina

Aloitimme ruokasuunnittelun pienentääksemme ruokakulujamme. Onnistuimme siinä äärettömän hyvin ja lasten pidempi kotihoito mahdollistui pienentyneiden kulujen ansiosta. Mutta- täysin huomaamatta, myös oma ruokavalioni parantui. Kun ruokasuunnitelmat oli tehty, aloin preppailla ruokia ja kaapeissa oli aina sitä "jotain syötävää". Paperilla oleva ruokasuunnitelma oli helppo hahmotella monipuolisemmaksi. Enää emme hakeneet take away- ruokia päivän pakolliseksi polttoaineeksi, vaan silloin kun sitä haimme, todella nautimme siitä. Kun kokkasin kerralla enemmän, myös minulle itselleni oli aina ruokaa. Ennen kyhäsin kyllä kasaan jotain ravintoa miehelleni ja vauvalle, mutta yleensä oikaisin juuri siinä omassa ateriassani. 

Parempi äiti ja vaimo ❤️

Nykyään yksi parhaista ruokasuunnittelun hyödyistä on se, että kahden pienen lapsen perheessämme ei ole juuri koskaan nälkäkiukkuja. Aloittaessani ruokasuunnittelun, nälkäkiukut loppuivat minulta sekä mieheltäni! 🤭 Huomasin selvästi, kuinka monipuolisen kotiruoan syöminen auttoi minua jaksamaan paremmin. Olin iloisempi, pirteämpi ja touhukkaampi. En ollut tarvinnut tähän tarkkaa ruokavaliota, vaan ihan tavallista kotiruoan suunnittelua. 

Ruokasuunnittelun avulla, jaksoin siis olla parempi äiti sekä vaimo. 

Pian elämme tammikuuta, sitä dieettien ja uuden elämän ihmeaikaa. Voisiko ihan tavallinen, suunnitelmallinen arkiruokailu olla myös teille toimiva tapa, monipuolistaa arkiruokailua ja helpottaa lapsiperhearkea? 

❤ Miia