Väsymättömästä sinkoilijasta yrittäväksi äidiksi

Teksti tuotu vanhasta blogista. Julkaistu alun perin 1.1.2023

Suurin unelmani

Esikoisemme syntyi lokakuussa 2019. Miltei tasan vuotta myöhemmin, marraskuussa 2020 kuopuksemme syntyi. Suurin unelmani äitiydestä oli toteutunut. Saimme järjestettyä niin, että lapset olivat kotona pidempään kuin alun perin oli ehkä tarkoitus. Nautin vauva-ajasta suunnattomasti ja olen äärettömän kiitollinen, että sain seurata pienten kasvua ja kehitystä vauvasta taaperoiksi. Olen kuitenkin ollut aina kovin tekeväinen. Kotona kahden melkein vauvan kanssa tekemistä kyllä riitti, mutta se ei ollut samanlaista jota kaipasin. Opiskelin yrittäjän ammattitutkinnon vähän kuin varmuudeksi, koska olin aina haaveillut kovasti yrittäjyydestä. 

Kesällä 2021 keksin, että laitamme asuntomme myyntiin. Olimme ostaneet ja remontoineet sen juuri ennen esikoisen syntymää. Saimme asunnon kaupaksi ennen ensimmäistä näyttöä ja ostimme uuden, täysin remontoitavan asunnon. Kahden alle kaksivuotiaan kanssa,  miltei 100m2 asunto remontoitiin lattiasta kattoon. Muistan kuinka monta kertaa itkin sen projektin aikana. Mies ajoi välillä remontilta hoitamaan esikoista, kun kuopuksen kurkunpääntulehdus kiidätti meidät sairaalaan. Sähkömiehen kanssa katseltiin pistorasioiden paikkoja kun syötin kantorepussa olevalle vauvalle aamupuuroa. Toinen leikki remonttikämpän ainoassa siistissä huoneessa matkapinniksessään. Asuntoon muutettiin ilman juoksevaa vettä, muutaman raksalampun valossa. Pyllyt pestiin pullosta vettä kaataen. Vaipattomat kävivät vessassa anopilla tai pusikossa. 

Pian onneksi saatiin myös hanasta vettä ja vessanpönttökin toimintaan. Hyviä muistutuksia siitä, kuinka hienosti asiat meillä täällä ovatkaan. Aivan sekopäinen projekti, mutta joku hullu sisälläni kaipaa tällaista härdelliä elääkseen. Kun suurimmat remonttipölyt oli saatu siivottua ja nukuttu kerran pidempään kuin kaksi tuntia, ajattelin, että on oikea aika perustaa yritys. 

En tiennyt lainkaan mitä olin tekemässä

Keväällä 2022, makuuhuoneemme sängyllä istuessani, klikkailin perustamisilmoitukset. Posket helottivat, aivan kuin olisin tehnyt jotain kiellettyä. Kyllähän sitä aina jossain sydämenpohjassa on se tunne, että tämä ei ole se siirto, mitä oppikirja opettaisi nyt tekemään.

Meillä oli hieno excel siitä, kuinka edelleen kotihoidossa olevat lapset hoidettaisiin, kun alan päätoimiseksi yrittäjäksi. Minulla oli valtavasti suunnitelmia, vaikka en kuitenkaan tiennyt lainkaan, mitä olin tekemässä. Excelin mukaan mentiinkin hienosti tovi, kunnes oikea elämä sekoitti solut keskenään. Täydellisyyteen pyrkivä suorittaja- minäni, on joutunut miettimään, että mitä jos epäonnistunkin? No, moni ei edes yritä! 

Aivan loppu.

Olen vuoden 2022 aikana oppinut sen, että kahden pienen lapsen kanssa, kaikki etukäteen suunniteltu muuttuu. Olen oppinut aivan valtavasti asioita, joista en ollut aikaisemmin kuullutkaan. Olen intohimolla kehittänyt yritystäni, sinkoillut, keskittynytkin joskus ja erityisesti- ollut aivan totaalisen loppu. Muistan, kuinka edellisessä elämässäni soitin pomolleni 48tuntia töitä putkeen tehneenä ja ensimmäisen kerran sanoin, että nyt väsyttää. Sellainen olo minulla on ollut usein tämän vuoden aikana. Mies on tehnyt ylitöitä, reissutöitä ja elämä on heitellyt muitakin kapuloita rattaisiin. Töitä on tehty öisin lukemattomia tunteja. Usein samalle työtuolille on täytynyt mahtua myös kaksi pientä assaria. 

Vuoden harjoittelun jälkeen, tiedän paremmin, mihin aikani yrittäjänä täytyy käyttää. Keskityn tärkeimpiin juttuihin ja lopetan sinkoilun jokaiseen suuntaan. Väsymätön sinkoilija, joka sinkkuna työnarkomaanina olin, joutuu väistymään yrittävän äidin tieltä. Jotta yrittämisen sijaan voin onnistua. 

Päätöksiä koko perheen hyvinvoinnin vuoksi

Lapset aloittivat osapäivähoidon joulukuussa ja huomasin, että aloin taas hymyillä enemmän. Sain hoitaa lapsia kotona niin kauan, kuin se itsestäni tuntui hyvältä. Lapsetkin ovat olleet aivan riemuissaan uudesta tekemisestä! Se hiljaisuus, jossa olen saanut tehdä töitä, saa korvani miltei itkemään onnesta. Sanotaan, että jokainen osaa tehdä omalle perheelleen parhaimmat päätökset. Se on varmasti täysin totta. 

Kaksi iltaa lasten kanssa lääkäriasemalla ja liian monta unetonta yötä viettäneenä, jaksan silti olla innoissani vuodesta 2023. Lapset sairastaa, elämä iskee märkää rättiä naamalle ja kunnianhimoiset tavoitteet tallautuvat välillä lapsiperhearjen jalkoihin, mutta aion silti onnistua! Olen tehnyt tarkat suunnitelmat yritykseni vuodesta 2023 ja aion pysyä tiukasti suunnitelmassa. Tiedän, että tarjoamalla jokaiselle jotain, ei loppujenlopuksi tarjoa kenellekään mitään. Siispä, tulen 2023 rajaamaan kohderyhmäni tarkemmin ruuhkavuosiaan eläviin perheisiin. Lapsiperheiden hyvinvointi ja erityisesti meidän äitien voimavarat, ovat kaikkein lähimpänä sydäntäni. Ainakin osaan samaistua 100%!

Vähän aikaa sitten eräs ystäväni tokaisi, etten taida nauttia leppoisasta elämästä. 

Se taitaa olla täysin totta. 

Vuosi 2022 olit raskas, mutta äärettömän opettavainen. Vuosi 2023 sujukoon edellisen vuoden opeilla, kohti niitä tavoitteita, jotka jäivät vielä saavuttamatta. Edelleen pyrkimykseni on muovata yritystoimintani sopimaan perhe-elämäämme, eikä toisinpäin. Perhe tulee aina olemaan kiistatta elämäni ykkösjuttu, mutta vitsit millä intohimolla haluan saada yritystoimintaani koskevat suunnitelmani toteutumaan! 

❤ Miia