Seuraajieni jakamat vinkit erityislasten syömishaasteisiin

Kun ruoan koostumus ällöttää

Erityislasten ruokailuun liittyvät haasteet voivat aiheuttaa vanhemmille suurta huolta ja stressiä. Juttelin erään Instagram -seuraajani kanssa, joka kaipasi kovasti uusia vinkkejä arkiruokailuun, jossa haasteena oli erityislapsen rajoittunut syöminen. Itselläni ei ollut tästä aiheesta mitään kokemusta ja tuntui tyhmältä antaa jotain nerokkaita vinkkejä ilman, että oikeastaan tiedän koko tilanteesta yhtään mitään. Ehdotin tälle äidille, että kysyisin vinkkejä muilta seuraajiltani, joissa varmasti on muitakin erityislasten vanhempia. Olihan heitä! Keräsin kaikki saamani vastaukset ihan sellaisenaan listaksi alle ja koostin vielä viisi eniten noussutta pointtia omaksi vinkkilistakseen tähän seuraavaksi:

1. Selkeät, erilliset ruoka-aineet

• Moni erityislapsi suosii ruokia, joissa ainesosat ovat erillään lautasella. Näin lapsi näkee, mitä syö, eikä ruokailu aiheuta turhaa ahdistusta. Erillisyys voi myös rohkaista uusien ruokien maisteluun.

2. Turvaruokien tarjoaminen

• Aina tulisi tarjota turvaruokia, joita lapsi varmasti syö. Tämä tuo turvallisuudentunnetta ja tuttujen ruokien rinnalla voi tarjota uutta kokeiltavaa.

3. Positiivinen ja paineeton ruokailuympäristö

• Ruokailutilanteiden tulisi olla rentoja ja positiivisia. Ei pakottamista tai liiallisia kehuja, vaan lapsi saa edetä omassa tahdissaan. 

4. Ruoan koostumuksen ja esillepanon merkitys

• Tekstuurit ja koostumukset ovat monille lapsille kriittisiä. Ruoan tulisi olla lapselle mieluista – erilliset ainesosat tai tietyn kypsyysasteen tarjoaminen voi auttaa. Keitettyä pastaakin voi paistaa, jolloin se saa kivan rapean pinnan! Jos muu perhe syö keittoa tai laatikkoa, voi sieltä napata ainesosat erityislapselle erilleen ennen kypsennystä / tarjoilua. 

5. Vaihtelua tuttuihin ruokiin

• Vaikka lapsi söisi vain muutamaa ruokaa, niiden tarjoamiseen kannattaa tuoda vaihtelua. Näin ehkäistään kyllästyminen ja varmistetaan ettei valmiiksi suppeasta ruokavaliosta tipahda lisää ruokia pois. Samasta raaka-aineesta voi kokeilla valmistaa erilaisia versioita. 

@toimintaterapia_heikun_keikun lähetti Instagramissa viestin aiheeseen toimintaterapeutin roolissa:

"Usein erityislapset pitävät ns. selkoruuasta, jolloin kaikki ainesosat ovat erillään eivätkä sekoittuneena toisiinsa. Joillakin saattaa olla käytössä ihan sektorilautasia tätä varten. Hienoa, että ovat tunnistaneet, mitkä tekijät ovat lapselle se ”ei sovi”. Kun ruokailu on kaventunutta, kannattaa muistaa vaihdella/kierrättää riittävästi niitä ruokia, mitä lapsi syö, ettei hän syö jotain ns. liikaa ja tämä ruoka häviä kyllästymisen takia ruokavaliosta. Ruokailutilanteet kannattaa pitää mahdollisimman positiivisina, ettei niistä hetkistä tule taistelutantereita. Ruokailun haasteisiin perehtyneen toimintaterapeutin tai puheterapeutin puoleen kannattaa kääntyä, jos aihe kovasti huolestuttaa.

• Samat tutut ruoat maistuu, vaikea keksiä vaihtelua ruokaan. Syö päiväkodissa valikoivasti jo. Ja meillä vähän sama, myöskään kiusaukset ei maistu eikä mitkään epämääräiset missä ainekset sekaisin.

• Turvaruuat ja niiden tarjoaminen aina ja ei missään nimessä pidä vaatia maistamaan 

• Kaikki erillään lautaselle ettei kosketa, myös mahdollinen kastike+proteiini erillään.

• Meillä tekstuuriongelmiin auttoi puheterapeutin tekemä syömisterapia.

• Kasvissosekeitto linsseillä toimii meidän nepsyllä, samoin kaikki kappaleruoat, kuten lihapulla+pasta

• Selkeitä ruokia, joista näkee, mitä ne sisältää. Sellaista, mitkä voi syödä erikseen ominaan 

• Meillä menee tahmea keitetty riisi, paistetut munat, kylmät wrapit

• Ruuat selkeesti erillään, saattaa maistaa uuttakin kun näkee mitä on. Eli ei keittoja, laatikoita, kastikkeita..

• Kanakastike: ruskista kanasuikaleet , 1 punainen pestopurkki ja 2 dl kermaa. 

• Lautasella 1-2 turvaruokaa mitä tiedät että syö

• Ei kommentoida (edes myönteisesti) toisen syömistä, ellei hän itse tee alotetta.

• Kun uusia ruokia tarjoillaan niin aina sitä turvallista ruokaa myös. joskus pitää kokeilla 52kertaa

• Erityiselle samat raaka-aineet erikseen. ennen kun muille menee esim. laatikkona uuniin

• Meillä menee vaan pasta ja riisi, peruna on👎🏼 , aika antaa armoa myös. Sit turvaruuat, jos muu perhe haluu jotain tiettyä, joka ei sovi herkälle.

• Uusiin ruokiin pikkuhiljaa tutustuminen niin, että ensin haistellaan ja katsellaan ja tunnustellen, pikkuhiljaa otetaan lautaselle vaikkei tarvitse maistella ja sitten lopulta ajan kanssa maistellaan myös. Ja aina tuttuja, hyvin meneviä ruokia lautasella myös. Monelle toimii konsepti ”2 hyvää ja 1 uusi/vaikea ruoka” lautasella

• Lapsi mukaan valmistamaan. Kuvakortit, esim haarukkakuva jonka takana tarra minkä saa kääntää maistettuaan.
• Meillä oli nuo kaikki sattumat kanssa ehdoton ei, tuli oikein oksennus. Selvisi, että on ahdas nielu eikä siksi pysty syömään kaikkea karkeaa ruokaa.
• Sipulin vaihtaminen sipulijauheeseen, keitoista liemet pois tarjottaessa, sosekeitot kannattaa kokeilla. Perunasta ranuja. Ylipäätään sitä että ei yhtään pakoteta kokeilemaan asioita antaa lapsen kokeilla sitten kun hän itse haluaa, turvaruokien salliminen

• Meillä lapsi syö parhaiten kun kaikki on erikseen: makaroni, jauheliha, kurkut jne. Eli ei vaikkapa makaronia ja päälle jauhelihakastiketta vaan kaikki mahd simppelinä ja erikseen

• Meillä myös tämä tilanne. Ja paras vinkki on se meille ollut, että antaa syödä sitä mitä syö. Tarjolla on aina samaa mitä muut syö, mutta vaikka kuinka monta vuotta yritettiin, niin ei se auttanut. Lääkärin sanoin myös suklaamuroilla voi elää. Lapsi kasvaa ja kehittyy kokoajan, myös erityislapset. Tulee vaiheita niinkuin muillekkin. Joskus saattaa yllättää ja syödä laatikkoa. On viikkoja kun ei syödä mitään lämmintä ruokaa. Se ei haittaa, kuhan syö jotain. Kaikki smoothiet on hyviä, koska niihin voi ns salaa upottaa melkein mitä vain. Kaataa vielä siivilän läpi niin jää siemenet yms siihen. Toinen on kaupan esim perunamuusi, pakkasesta sellanen purkki niin ei oo klimppejä, siihen joku pehmeä kana ja kastike. Otin pitkään paineita ruokailuiden suhteen, mutta pikkuhiljaa huomasin, että elää voi vähemmälläkin. Tsemppiä kaikille tähän ongelmaan, se on raskasta mutta pääasia on että jotain syö, vaikka ei söisi ruokaympyrän mukaan, se ei maailmaa kaada. Koska helposti käy myös niin että lapsi lakkaa syömästä kokonaan ja sit on vaikeaa. Aina on hyvä olla tarjolla sitä mitä muu perhe syö, antaa se mahdollisuus vaikka nuolaista edes lusikkaa ja kehua siitä. Pikkuhiljaa opitaan ja löydetään ne ruuat mitkä menee. Meillä eletään meetvurstilla, nuudeleilla, ruisleivällä, hienonnetulla kaurapuurolla, kaupan perunamuussilla ja nakeilla. Niin ja suklaamuroilla. Joskus maistuu se mitä muutkin syö.
• Joo siis meillä yksi erittäin valikoiva syöjä perheessä! Meillä ei tästä syystä tarjota ”sekoitettuja ruokia” kovin usein, vaan yleensä meillä on lisuke ja kastike/muhennos/vastaava erikseen, niin yleensä menee ainakin se pasta tai riisi, jos ei muu ruoka maistu. Ja laitetaan aina tarjolle pöytään myös jotain sellaista tuttua ja turvallista (esim. tiettyjä kasviksia), joka maistuu lapsellemme varmasti, varsinkin silloin jos muu ruoka on vaikeammin lähestyttävää.
• Hmm. Riippuu varmaan aika paljon lapsen iästäkin ja mä puhun nyt lähinnä omasta ja mieheni puolesta... Mut eihän sitä perunaakaan ole pakko syödä keitettynä tai muusina. Meneekö esim lohkoperunat? Muusiin voi totutella ja kokeilla erilaisia koostumuksia. Joku voi tuntua paremmalta kuin toinen. Keiton voi "sössätä" haarukalla muhennokseksi. Makaronilaatikon voi lapsi syödä erikseen pelkkänä makaronina ja jauhelihana. Myös esim. lihaliemeen tehty makaronilaatikko voi maistua paremmin kuin munamaitoon. Koostumus on niin eri. Kypsyysaste voi vaikuttaa. Kaikkea tällaista kannattaa miettiä ja keskustella, jos lapsi siihen itse pystyy.

   

   

  Toivottavasti te ihanien erityislasten vanhemmat saitte tästä koosteesta joitain uusiakin vinkkejä sekä vertaistukea toisilta saman haasteen kanssa kamppailevilta. 💗

   

   

  💗 Miia Miialasta